Työharjoittelu viikot 5 ja 6

Keskiviikkona 4.2 Oli kolmas vuoro uudella kuivaajalla, jossa tosin ehdin olla vajaan kymmenen minuuttia, kun minut kutsuttiin edelliselle kuivaajalle tuuraamaan, sillä 2/3 oli saikulla. Sinänsä oli todella hyvä, että pääsi takaisin sinne, ettei kaikki ehdi unohtua, kun juuri oppinut. Muutaman kerran soittelin toiseen päähän, että miten nyt toimin, mutta kaikin puolin päivä meni hyvin.

Seuraavana päivänä olin puolet neloskuivaajalla ja puolet vanhalla kolmoskuivaajalla. Nelosella seurasin lajittelun päässä vielä vieressä, enkä päässyt toimimaan. 10 kieppeillä siirryin taas kolmoskuivaajalle tuuraamaan. Siellä alkaa kaikki sujumaan, pinkkojen merkkaukset, niiden vaihdot ja pienten tukkojen purkaminen. Perjantain olin myös kolmosella kokonaan, ja sinä päivänä piti kiirettä sillä meitä oli vajaa miehitys, ja taukoja vain muutama nopeat pissa- ja ruokatauot, jolloin koneet joutui laittamaan pysähdyksiin.

Lauantaina 7.2 Olin takaisin neloskuivaajalla, ja meillä oli koneessa tukko. Hyvä, että oli yksi tukos työharjoittelun aikana niin senkin purkaminen ja käytännön jutut tulivat tutuksi. Aloimme syötön päässä pari tuntia töiden alkamisen jälkeen epäillä tukosta, kun viiluja ei tullut oikein, tai tuli rikkinäisinä. Koeviiluilla varmistuimme, että tukos siellä on ja aloimme jäähdyttämään koneita. Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun olin lajittelussa ”johtajan” paikalla, eli painelemassa nappuloita sekä laskemassa kuivaajan lämpötiloja. Tukos oli pieni ja helppo purkaa, koneessa ei ollut kuin muutama viilu, kuulemma harvinaista, että niin pieni tukos on. Kuivaajan viilentämisessä ja lämmittämisessä meni melkein koko vuoro, sillä tukos epäily alkoi n. Klo 16 ja alettiin uudestaan lämmittämään kahdeksan pintaan, ja siinä meni ainakin puoli tuntia.

Maanantaina 9.2 ja tiistaina 10.2 oli yövuorot, jotka tällä kertaa menivät todella nopeata, ja onneksi suuremmitta ongelmitta. Muutaman kerran syötön päässä viilut ”lenti” vinoon ja niitä joutui korjailemaan. Toisena yönä jouduttiin muuten kiipeämään tikkaita pitkin syötön päällä, korkealle. Pääsi hieman epätoivoinen huokaus, kun Kirsi sanoi: ”että kiivetäämpäs tuonne.” No ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin korkealla miltä se aluksi näytti. Tiistai-keskiviikko yönä aloin jo hyvissä ajoin siivoilemaan, että menisi aika nopeammin.

13.2 Oli aamuvuoro pitkästä aikaa. Aamuvuorot on minusta kauheimpia, sillä olen aamu-uninen ja kello joka soi 4.30 on kamala! Heräämisestä ei tule mitään ja koko aamupäivän olen yleensä tokkurassa, vaikka olisin nukkunut 7-8 tuntia. Juuri mitään erikoista ei ollut, muutakun yksi pinkka levisi aluslevyasemalla, jonka kanssa säätämiseen meni lähemmäs puoli tuntia.

14.2 Oli toinen aamuvuoro, ja väsymys oli pahinta, hetkeksi jos paikallaan oli niin tuntui että alkaa näkemään unikuvia, sen takia pysyinkin liikkeessä koko ajan ja lajittelun päässä oli kamala olla, mutta onneksi olin vain suunnilleen puoli tuntia siellä aamusta. Siellä on paljon seurattavaa ja pari kertaa kävi, kun seurasin pinkkaajaa kameralla ja säädin lämpötilaa niin viilut menivät myttyyn oikein kunnolla ja sen setvimisessä meni varmaan yli viisi minuuttia vaikka olikin helpossa paikassa. Olin aika paljon aluslevyasemalla missä pinkoille laitetaan aluslevyt, yleensä ne menevät automaatilla, mutta nyt oli erinäisiä ongelmia, mikä oli mielestäni hyvä, sillä sain opetella uusia asioita sillä. Päivä tuntui menevät todella hitaasti, vaikka yleensä aamut menivät nopeata. Viimeinen aamuvuoro muuten harjoittelun aikana, jee! Tein pienen kämmin, enkä yhtään ajatellut että olisi viikonloppu ja ruokala ei olisi auki, enkä osannut varata itselleni mitään evästä. No onneksi oli aski mynthoneita kassissa, jotka pitivät nälän aika hyvin kotiin asti poissa.