Työharjoittelu
vaneritehtaalla 5.1-20.2
Henkilöiden,
joiden nimiä tulen seuraavissa teksteissä käyttämään on kysytty
lupa. Blogiin julkaisu kesti kauan, koska halusin varmistaa, että
onko sisältö OK.
Infopäivä
7.1
Keskiviikkona
7.1 klo. 8 alkoi vaneritehtaalla meille työharjoitteluun/töihin
tuleville info- ja tutustumispäivä. Tällöin kiertelimme tehdasta
ristiin rastiin, tutustuttiin käytäntöihin sekä kirjoiteltiin
sopimuksia. Päivään kuului myös työvaatteiden kokeilu,
ensimmäiset päivät kuitenkin tultaisiin olemaan omissa vaatteissa,
sillä työkamppeissa menee hetki saada. Tutustumisessa meitä oli
yhteensä 9, sopivan kokoinen porukka. Päivä loppui n. Klo 12, kun
opettajani Pekka toi sopimuspapereita ja ne käytiin kirjoittamassa.
Sen jälkeen suuntasin Äänekosken Etraan hommaamaan turvakengät.
 |
| Turvakengät olivat Sievin mallia. Hyvät jalkaan, eikä turvakenkämaiset, monet ihmettelivätkin, että eikö minulla ole turvakenkäpakkoa, kun olen muka omilla kengillä. |
Päivä 1.
Menin ensimmäisenä
päivänä aamuvuoroon, eli n. 5.45 pitäisi olla paikallla, mutta
olin hieman myöhässä, koska eksykselin tehtaassa mm. täysin
väärään päähän. Vaikka kysyinkin useammalta ohjeita... Löysin
viimein oikean paikan, työnjohtajien tilat, josta sain suojalasit,
kolhulippiksen, opastuksen työpisteelleni. Olen viilunkuivaaja
kolmosella, jossa työskentelee kolme ihmistä, joista Marko ja
Jaana opastivat minua. Aluksi olen Jaanan mukana oppimassa perusteet.
Työpiste vaihtuu
puolentunnin välein: on syöttö, lajittelu
ja
siivousvuoro/tauko, sekä muutaman kerran vuorossa vuorotus
neloskuivaajalla ja päästetään sen työntekijät tauolle. Opin
mm. siirtämään viiluja varastoon, sekä trukille otettavaksi,
vaikka en seuraavana päivänä enää kaikkea muistanut ollenkaan.
Jaanan kanssa käytiin pieni kierros tekemässä tauolla jossa opasti
miten löydän ruokalaan sekä minne tulevat puhtaat vaattteet.
Minulla on tällä hetkellä työvaatteina koulun työliivi, sekä
omat vähän rikkinäiset farkut/lökärit.
Nopea selitys
viilun kuivaamisesta netistä kopsattuna:
”Telakuivaajalle
viilut syötetään valmiiksi leikattuina märkinä arkkeina. Arkit
leikataan heti sorvauksen jälkeen. Viilun kuivuminen voidaan Koposen
(2002 s.51) mukaan jakaa vaiheittain lämpötilan nostoon,
varsinaiseen viilun kuivumiseen ja viilun jäähdyttämiseen. ”
”Viilun
kuivumisen kannalta on erityisen tärkeää, että kuivaajan sisäinen
kosteus pysyy tarpeeksi korkealla optimaalisen kuivaustuloksen
saavuttamiseksi. Jos kuivausilman kosteus on alhainen, viilu kuivuu
nopeasti tavoitekosteuteen mutta laatu kärsii viilun muuttuessa
koppuraiseksi. Viilusta poistuva kosteus siirtyy tasaisemmin kosteaan
kuivausilmaan kuin kuivaan. ”
Tässä vielä kaksi videota:
Animaatio, jossa selitystä kuivaajasta.
Yhdenlainen viilun kuivain käytännössä.
Päivä 2
perjantai 9.1
Tänään ja
huomenna on iltavuoro, eli alkaa 13.45, ja kestää kymmeneen.
Eilen ja tänään,
tuntui hieman kyselyikäiskeltä, kun kyselin kaikkea mahdollista (ja
ehkä mahdotontakin..) Itsellä ei aiemmin ollut oikein mielikuvaa
tehdastyöskentelystä ja olin jännittänyt, että voinko oppia
mitään, kun ajattelin että täytyy osata KAIKKEA. Oli hieman väärä
mielikuva, ja opinkin suht nopeasti, tosin ei kaikkea voi aina
muistaa. Tänään sujui jo empimättä koneiden käynnistys, ja
automaattisesti kerran vedin narusta, joka pysäyttää syötön,
katsoin ilmeisesti samantien koiranpentu ilmeellä hyväksyntää
hakien Jaanalta, joka samantien vastasi, että aivan oikein teit. :D
Viilu oli mennyt myttyyn, joka olisi päästessään koneen sisälle
todennäköisesti aiheuttanut tukoksen tai ennen kuivaajaan pääsyä
tukoksen syötön päälle.
Kirjoitan nyt
hieman mielikuvia tehtaasta ennen sinne menoa: ajattelin, että koko
pihamaalla koko ajan on kamala trafiikki ja rekkoja huristelee koko
ajan, niin että pelottaisi. Sisältä ajattelin tehtaan olevan
hallimainen, avara, laaja ja korkea. Korkeutta kyllä on, mutta ei
ole kyllä hallimaista, vaan koneita niin paljon erilaisia, on
ahtaamapaa sekä sokkeloista. Ja vaikka tehtaasta puhuttiin niin
oletin olevan siistiä, mutta purua kertyy jo parissa päivässä
joten aina on sotkua.
Lauantai 10.1
Lauantaina oli
pieni tukos syötön päässä, jossa meni aikaa se setviä,
muistelin myös pinkkojen siirtelyä paikasta toiseen. Trukkeja
osasin varoa jo ensimmäisestä päivästä hyvin, en halua joutua
alle. Olen ollut hämmästynyt, kuinka nopeata aika menee, eikä
ollenkaan tajua mitä kello mahtaa olla. Työtehtavän vaihtelu
varmasti nopeuttaa ajankulua, sekä uusi aivan erinlainen ympäristö.
Sunnuntaina oli
ensimmäinen vapaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti