Työharjoittelu viikot 5 ja 6

Keskiviikkona 4.2 Oli kolmas vuoro uudella kuivaajalla, jossa tosin ehdin olla vajaan kymmenen minuuttia, kun minut kutsuttiin edelliselle kuivaajalle tuuraamaan, sillä 2/3 oli saikulla. Sinänsä oli todella hyvä, että pääsi takaisin sinne, ettei kaikki ehdi unohtua, kun juuri oppinut. Muutaman kerran soittelin toiseen päähän, että miten nyt toimin, mutta kaikin puolin päivä meni hyvin.

Seuraavana päivänä olin puolet neloskuivaajalla ja puolet vanhalla kolmoskuivaajalla. Nelosella seurasin lajittelun päässä vielä vieressä, enkä päässyt toimimaan. 10 kieppeillä siirryin taas kolmoskuivaajalle tuuraamaan. Siellä alkaa kaikki sujumaan, pinkkojen merkkaukset, niiden vaihdot ja pienten tukkojen purkaminen. Perjantain olin myös kolmosella kokonaan, ja sinä päivänä piti kiirettä sillä meitä oli vajaa miehitys, ja taukoja vain muutama nopeat pissa- ja ruokatauot, jolloin koneet joutui laittamaan pysähdyksiin.

Lauantaina 7.2 Olin takaisin neloskuivaajalla, ja meillä oli koneessa tukko. Hyvä, että oli yksi tukos työharjoittelun aikana niin senkin purkaminen ja käytännön jutut tulivat tutuksi. Aloimme syötön päässä pari tuntia töiden alkamisen jälkeen epäillä tukosta, kun viiluja ei tullut oikein, tai tuli rikkinäisinä. Koeviiluilla varmistuimme, että tukos siellä on ja aloimme jäähdyttämään koneita. Tänään oli myös ensimmäinen päivä, kun olin lajittelussa ”johtajan” paikalla, eli painelemassa nappuloita sekä laskemassa kuivaajan lämpötiloja. Tukos oli pieni ja helppo purkaa, koneessa ei ollut kuin muutama viilu, kuulemma harvinaista, että niin pieni tukos on. Kuivaajan viilentämisessä ja lämmittämisessä meni melkein koko vuoro, sillä tukos epäily alkoi n. Klo 16 ja alettiin uudestaan lämmittämään kahdeksan pintaan, ja siinä meni ainakin puoli tuntia.

Maanantaina 9.2 ja tiistaina 10.2 oli yövuorot, jotka tällä kertaa menivät todella nopeata, ja onneksi suuremmitta ongelmitta. Muutaman kerran syötön päässä viilut ”lenti” vinoon ja niitä joutui korjailemaan. Toisena yönä jouduttiin muuten kiipeämään tikkaita pitkin syötön päällä, korkealle. Pääsi hieman epätoivoinen huokaus, kun Kirsi sanoi: ”että kiivetäämpäs tuonne.” No ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin korkealla miltä se aluksi näytti. Tiistai-keskiviikko yönä aloin jo hyvissä ajoin siivoilemaan, että menisi aika nopeammin.

13.2 Oli aamuvuoro pitkästä aikaa. Aamuvuorot on minusta kauheimpia, sillä olen aamu-uninen ja kello joka soi 4.30 on kamala! Heräämisestä ei tule mitään ja koko aamupäivän olen yleensä tokkurassa, vaikka olisin nukkunut 7-8 tuntia. Juuri mitään erikoista ei ollut, muutakun yksi pinkka levisi aluslevyasemalla, jonka kanssa säätämiseen meni lähemmäs puoli tuntia.

14.2 Oli toinen aamuvuoro, ja väsymys oli pahinta, hetkeksi jos paikallaan oli niin tuntui että alkaa näkemään unikuvia, sen takia pysyinkin liikkeessä koko ajan ja lajittelun päässä oli kamala olla, mutta onneksi olin vain suunnilleen puoli tuntia siellä aamusta. Siellä on paljon seurattavaa ja pari kertaa kävi, kun seurasin pinkkaajaa kameralla ja säädin lämpötilaa niin viilut menivät myttyyn oikein kunnolla ja sen setvimisessä meni varmaan yli viisi minuuttia vaikka olikin helpossa paikassa. Olin aika paljon aluslevyasemalla missä pinkoille laitetaan aluslevyt, yleensä ne menevät automaatilla, mutta nyt oli erinäisiä ongelmia, mikä oli mielestäni hyvä, sillä sain opetella uusia asioita sillä. Päivä tuntui menevät todella hitaasti, vaikka yleensä aamut menivät nopeata. Viimeinen aamuvuoro muuten harjoittelun aikana, jee! Tein pienen kämmin, enkä yhtään ajatellut että olisi viikonloppu ja ruokala ei olisi auki, enkä osannut varata itselleni mitään evästä. No onneksi oli aski mynthoneita kassissa, jotka pitivät nälän aika hyvin kotiin asti poissa.

Harjottelu viikko 4

Maanantaina 26.1 minulle oli merkattu näyttöpäivä, mutta mulla ei ollut mukana yhtä lappua mitä siinä olisi tarvittu joten näyttö siirtyi tiistaille. Maanantaina käytiin läpi kunnon siivoamiset paineilman kanssa. Saatiin siivottua vasta vähän ennen kahdeksaa kaikki, joten päivä tuntui kuluvan todella nopeata. Seuraavana aamuna puoli seitsemän sen vuoron pomo tuli ilmoittamaan, että pidetään se näyttö puolentunnin päästä, kun siirrytään lajitteluun. Näyttö sujui hyvin, mitä nyt muutaman minuutin kuluttua lähti yksi hihna irti mitä ei ollut koskaan vielä tapahtunut. Siinä pomon kanssa sammuteltiin tarvittavat osat rullastosta ja turvakytkimet päälle. Pomo katsoi, etten yltä jakkaraltakaan laittamaan hihnaa, joten laittoi sen itse. :D Loppu näyttö meni hyvin, vaikka välillä ääni hieman värisi ja sönkötin jännityksestä. Läpi meni, eli sain olla itsekseni nyt koneella. Sekä tuli komento toiselle kuivaajalle opettelemaan seuraavana päivänä.

Marko jätti minut yksin melkein samantien lajittelun päähän, kaikki sujui suurimmaksi osaksi hyvin, paitsi muutaman kerran täytyi käydä viiluja hihnalla korjaamassa. Loppupäivän olinkin oikeastaan itsekseni, muistin jopa tuoda trukeille toiselle kuivaajalle menevät viilut, vaikka oli aina ollut ongelmia sen muistamisessa. Loppupäivästä tuli pieni tukko taas syötön päähän, en oikein tuntenut oloani hyödylliseksi siinä, mutta ei sinne olisi enempää porukkaa sitä purkamaan mahtunutkaan joten heittelin vain viilunkappaleita roskiin.

Keskiviikkona 28.1 siirryin sinne toiselle kuivaaalle. Vaikka olimme ollut vuorottamassa syötön päässä niin kaikki tuntui todella uudelta, ja vaikealta. Juuri kun oli oppinut toimimaan toisella niin vaihtui. Kiersin Kirsin kanssa kuivaajan ja hän esitteli minulle paloletkut ja mistä laitetaan kiinni venttiilit, kun konetta kylmennetään/lämmitetään. Sain opetella itsekseni pinkan siirtoa trukeille, se oli hieman (ja on edelleen) vaikeampaa, kuin edellisellä kuivaajalla. Torstaina oli toinen ilta uudella kuivaajalla ja ihan kaikki ei vielä ollut mielessä. Tai no suurin osa ei ollut. Oli edelleen vaikeuksia pinkkojen siirrossa, ja trukkikuskit mennen tullen siinä neuvoi. Kyllä se tästä.

Minun työviikkoni loppui torstaihin, sillä perjantai aamuna olin kipeä, ja olin perjantain ja lauantain pois.

Harkka viikko 2 ja 3

Työharjoittelu viikot 2 ja 3

Maanantai 12.1

Tänään on ensimmäisen yövuoro, kymmeneen mennään ja kuudelta pois. Hieman pelotti pakkasen takia, lähteekö auto aamulla käyntiin, mutta onneksi se lähti. Oli kauhea väsy ennen yhdeksää ja sänky veti puoleensa, mutta pakkanen teki tehtävänsä ja ennen tehtaalle pääsyä olin jo virkeä kuin peipponen. Vein ensimmäisenä eväät taukotilaan, sillä Jaana oli varoitellut, että muistuttamisesta huolimatta, voi olla niin, että ruokani on unohdettu laittaa, ja niinhän se oli. Menimme Jaanan kanssa ensimmäisenä syöttöön, ja sitten lajitteluun ja siivoukseen, koko iltana ei juuri ollut mitään ongelmia missään, toisaalta se oli hyvä, sillä oli niin zombie olo, että ajatus ei kulkenut, mutta siinä olisi mukavasti piristynyt. Muutaman kerran täytyi viilua käydä oikomassa. Puoli neljä iski väsymys, ja tuntui jos laittoi sekunniksikin silmät kiinni niin unia melkein jo näki. Ei tietenkään aamulla kuudelta, kun kotiin pääsi niin väsyttänyt.

Tiistai 13.1

Tänä yönä ei tapahtunut juurikaan mitään ihmeellistä mainittavaa, yö sujui hyvin, pientä väsymystä lukuunottamatta. Paitsi tajusin, että yöllä ajankuluminen ei ole samanlaista, vaan erittäin hiiiidasta. Hain myös tulleet työvaatteet, ei enää tarvitse olla omilla. Siellä oli neljä paitaa, kolmet housut ja kolme työtakkia. Työtakkia käytin koko työharjoitteluaikana muutaman kerran, sillä tehtaassa oli yleensä niin kuuma, että pärjäsi ilmankin.

Perjantai 16.1

Viikonlopun vietto alkoi perjantaina aamuvuorolla. Meillä oli ensimmäisenä siivousvuoro, ja joitain viiluja tongittiin lastojen avulla pinkkaajan luota. Tänään ensimmäistä kertaa sain syötössä tuplaviilun kiinni, yleensä olen vetänyt samaan aikaan, kun kone imee viilua, mutta vihdoin sain sen kallooni, että älä toimi noin. Meillä oli muutama tuuraaja päivän mittaa, koska yksi kolmihenkisestä ryhmästä joutui toiselle kuivaajalle tuuraamaan. Tänään oli muutamia hyviä tilanteita, joista voi olla apua näytöissä, joista ensimmäinen on 1,5 viikon päästä ja seuraava n. Viikko sen jälkeen. Niiden jälkeen saan olla itseksiäni hoitamassa konetta. Myös Jaana häipyi nurkan taakse, kun piti siirtää viilupinkka syöttöön, ja katseli pärjäänkö iteksiäni kysymättä apua, hyvin meni :)

Viikko 3 19.1-22.1

Meidän kuivaajalle tuli toiselta kuivaajalta henkilö opettelemaan, joten siirryin Markon mukaan opettelemaan. Maanantaina ja tiistaina oli iltavuorot, maanantaina ei ollut juurikaan ihmeitä, paitsi meni toista tuntia ennenkuin saatiin vuoron alussa koneet käyntiin pienten häiriöiden ja parannustöiden takia. Aika meni kyllä todella nopeata, kun pari tuntia jo mennyt, ennen kuin töyt oikeasti alkoivat.

Tiistaina oli pientä tukkoa. Pääsimme juuri syötön päähän, kun Jaana soitti lajittelusta, että kone seis, todennäköisesti tukos jossakin. Ajoimme koneen tyhjäksi, ja lähdimme tukosta etsimään. Löytyi heti syötön päästä, ja viimeinen 40 minuuttinen meni nopeasti tukosta purkaessa. Keskiviikkona ja torstaina oli yövuorot, ja molempina öinä kaikki meni oikein rauhallisesti ja mallikkaasti, ei yhtään häiriöitä.

Kolhulippis sekä suojalasit :)

Työharjoittelu 5.1-11.1

Työharjoittelu vaneritehtaalla 5.1-20.2

Henkilöiden, joiden nimiä tulen seuraavissa teksteissä käyttämään on kysytty lupa. Blogiin julkaisu kesti kauan, koska halusin varmistaa, että onko sisältö OK.

Infopäivä 7.1

Keskiviikkona 7.1 klo. 8 alkoi vaneritehtaalla meille työharjoitteluun/töihin tuleville info- ja tutustumispäivä. Tällöin kiertelimme tehdasta ristiin rastiin, tutustuttiin käytäntöihin sekä kirjoiteltiin sopimuksia. Päivään kuului myös työvaatteiden kokeilu, ensimmäiset päivät kuitenkin tultaisiin olemaan omissa vaatteissa, sillä työkamppeissa menee hetki saada. Tutustumisessa meitä oli yhteensä 9, sopivan kokoinen porukka. Päivä loppui n. Klo 12, kun opettajani Pekka toi sopimuspapereita ja ne käytiin kirjoittamassa. Sen jälkeen suuntasin Äänekosken Etraan hommaamaan turvakengät.

Turvakengät olivat Sievin mallia. Hyvät jalkaan, eikä turvakenkämaiset, monet ihmettelivätkin, että eikö minulla ole turvakenkäpakkoa, kun olen muka omilla kengillä.

Päivä 1.

Menin ensimmäisenä päivänä aamuvuoroon, eli n. 5.45 pitäisi olla paikallla, mutta olin hieman myöhässä, koska eksykselin tehtaassa mm. täysin väärään päähän. Vaikka kysyinkin useammalta ohjeita... Löysin viimein oikean paikan, työnjohtajien tilat, josta sain suojalasit, kolhulippiksen, opastuksen työpisteelleni. Olen viilunkuivaaja kolmosella, jossa työskentelee kolme ihmistä, joista Marko ja Jaana opastivat minua. Aluksi olen Jaanan mukana oppimassa perusteet.

Työpiste vaihtuu puolentunnin välein: on syöttö, lajittelu

ja siivousvuoro/tauko, sekä muutaman kerran vuorossa vuorotus neloskuivaajalla ja päästetään sen työntekijät tauolle. Opin mm. siirtämään viiluja varastoon, sekä trukille otettavaksi, vaikka en seuraavana päivänä enää kaikkea muistanut ollenkaan. Jaanan kanssa käytiin pieni kierros tekemässä tauolla jossa opasti miten löydän ruokalaan sekä minne tulevat puhtaat vaattteet. Minulla on tällä hetkellä työvaatteina koulun työliivi, sekä omat vähän rikkinäiset farkut/lökärit.

Nopea selitys viilun kuivaamisesta netistä kopsattuna:

”Telakuivaajalle viilut syötetään valmiiksi leikattuina märkinä arkkeina. Arkit leikataan heti sorvauksen jälkeen. Viilun kuivuminen voidaan Koposen (2002 s.51) mukaan jakaa vaiheittain lämpötilan nostoon, varsinaiseen viilun kuivumiseen ja viilun jäähdyttämiseen. ”

”Viilun kuivumisen kannalta on erityisen tärkeää, että kuivaajan sisäinen kosteus pysyy tarpeeksi korkealla optimaalisen kuivaustuloksen saavuttamiseksi. Jos kuivausilman kosteus on alhainen, viilu kuivuu nopeasti tavoitekosteuteen mutta laatu kärsii viilun muuttuessa koppuraiseksi. Viilusta poistuva kosteus siirtyy tasaisemmin kosteaan kuivausilmaan kuin kuivaan. ”

Lähde: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/4620/Aapo_Hassinen.pdf?sequence=1

Tässä vielä kaksi videota:

https://www.youtube.com/watch?v=vLjUwdJyAec

Animaatio, jossa selitystä kuivaajasta.

https://www.youtube.com/watch?v=g2r1W1WWNN0

Yhdenlainen viilun kuivain käytännössä.

Päivä 2 perjantai 9.1

Tänään ja huomenna on iltavuoro, eli alkaa 13.45, ja kestää kymmeneen.

Eilen ja tänään, tuntui hieman kyselyikäiskeltä, kun kyselin kaikkea mahdollista (ja ehkä mahdotontakin..) Itsellä ei aiemmin ollut oikein mielikuvaa tehdastyöskentelystä ja olin jännittänyt, että voinko oppia mitään, kun ajattelin että täytyy osata KAIKKEA. Oli hieman väärä mielikuva, ja opinkin suht nopeasti, tosin ei kaikkea voi aina muistaa. Tänään sujui jo empimättä koneiden käynnistys, ja automaattisesti kerran vedin narusta, joka pysäyttää syötön, katsoin ilmeisesti samantien koiranpentu ilmeellä hyväksyntää hakien Jaanalta, joka samantien vastasi, että aivan oikein teit. :D Viilu oli mennyt myttyyn, joka olisi päästessään koneen sisälle todennäköisesti aiheuttanut tukoksen tai ennen kuivaajaan pääsyä tukoksen syötön päälle.

Kirjoitan nyt hieman mielikuvia tehtaasta ennen sinne menoa: ajattelin, että koko pihamaalla koko ajan on kamala trafiikki ja rekkoja huristelee koko ajan, niin että pelottaisi. Sisältä ajattelin tehtaan olevan hallimainen, avara, laaja ja korkea. Korkeutta kyllä on, mutta ei ole kyllä hallimaista, vaan koneita niin paljon erilaisia, on ahtaamapaa sekä sokkeloista. Ja vaikka tehtaasta puhuttiin niin oletin olevan siistiä, mutta purua kertyy jo parissa päivässä joten aina on sotkua.

Lauantai 10.1

Lauantaina oli pieni tukos syötön päässä, jossa meni aikaa se setviä, muistelin myös pinkkojen siirtelyä paikasta toiseen. Trukkeja osasin varoa jo ensimmäisestä päivästä hyvin, en halua joutua alle. Olen ollut hämmästynyt, kuinka nopeata aika menee, eikä ollenkaan tajua mitä kello mahtaa olla. Työtehtavän vaihtelu varmasti nopeuttaa ajankulua, sekä uusi aivan erinlainen ympäristö.

Sunnuntaina oli ensimmäinen vapaa